Kuntaliitto asetti 4.11.2016 selvitysryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa Kuntaliiton jäsenten, kumppaneiden ja keskeisten sidosryhmien näkemyksiä siitä, millä tavalla kuntien ja maakuntien edunvalvonta, kehittäminen ja asiantuntijapalvelut tulisi järjestää maakuntauudistuksen toteuduttua. Selvitysryhmän puheenjohtajana toimi kaupunkineuvos Markku Andersson yhdessä maakuntaneuvos Olav Jernin ja tutkija Siv Sandbergin kanssa.
Selvitys nostaa kehitysyhtiöiden roolia esiin elinkeinopolitiikan/elinvoimapolitiikan kehittämisalustoina ja esittää kehittämisyhtiöiden toiminnallisen roolin vahvistamista määrittelemällä kehittämisyhtiöiden asema osana julkisin varoin rahoitettua kansallista elinkeinopoliittista kokonaisuutta. Selvitys korostaa kehitysyhtiön ohjausroolia yritysyhdyspinnassa, jotta maakunnan / kansalliset kasvupalvelut tulevat hyödynnettyä ja kohdistuvat oikein.
Samoin esitetään käynnistettäväksi ”Suomalainen kehitysyhtiö 2020” – valmistelu TEM:n 2015 teettämän selvityksen suositusten mukaisesti
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 6.10.2016 työryhmän laatimaan ehdotuksen TeamFinland -toiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Työryhmä tuo raportissaan esille useita keinoja TF-toiminnan tehostamiseksi.
Työryhmää mm. esittää, että kuntien ja maakuntien palvelut sekä valtakunnalliset ja yksityiset palvelut on organisoitu asiakaslähtöiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tässä kokonaisuudessa kehittämisyhtiöillä tulee olla merkittävä rooli sekä yrityskehityspalveluja alueella tuottavana toimijana sekä yrityksen lähikontaktina koko julkiseen (samoin yksityiseen) palvelutarjontaan.
Kansallisten ja EU-hankerahoitusten käytön tehokkuuden kannalta hankerahoitukseen liittyviä säädöksiä tulisi kehittää vahvemmin tuloksen tekemisen suuntaan. Nyt painopiste kohdistuu ylikorostetusti hallinnon oikeellisuuteen eikä niinkään tuloksiin. Samassa yhteydessä ehdotetaan mm kuntarahoitteisten kehittämisorganisaatioiden määrittelyä yleishyödyllisiksi toimijoiksi.
Selvitys osoittaa hyvin kehittämisyhtiöiden ja valtion organisaatioiden välisen työnjaon. Selvityksen yhtenä johtopäätöksenä on ollut se, että kehittämisyhtiöiden palvelujen määrä yhteenlaskettuna on suuri, huomioimatta sitä, että kullakin kaupunkiseudulla on vain yhdet palvelut. Näin ollen yritysten näkökulmasta ongelma ei ole niin suuri kuin selvitys antaa ymmärtää. Toisaalta tämä voisi myös kannustaa valtiota myötäkarvaan houkuttelemalla luomaan yhtenäisempiä palvelukokonaisuuksia kehittämisyhtiöihin. Selvitys antaa erittäin hyvän pohjan jatkokehittelyille.
Markku Anderssonin raportti osoitti sen, että kunnilla kannattaa olla organisaatio, jonka avulla omaa elinvoimaa vahvistetaan. Samalla raportti toteaa sen, että valtion elinkeinopolitiikan näkökulmasta kehittämisyhtiöt ovat toimiva innovaatio, joita on hyödynnetty liian vähän.
