Tutkimuksella pyrittiin tunnistamaan ja priorisoimaan tutkimuksen tilaajalle, Kannuksen kaupungin kehitysyhtiölle, maaseutumaisen seutukaupungin toimintaympäristön yritysten ja koko elinkeinoelä-män elinvoiman positiivisen kehityksen mahdollistamisen tärkeimmät kehityskohteet ja toimenpiteet. Tutkimuksella haluttiin lisäksi identifioida kehitysyhtiön oman toiminnan puutteellisimmat osa-alueet kehityksen mahdollistamisessa, ja rakentaa näiden tietojen pohjalta kehitysyhtiölle uusi strategia oh-jaamaan toiminnan päälinjoja.
Kuntaomisteisten kehitysyhtiöiden rooli ja omistajaohjauksen toimintatavat herättävät tällä hetkellä suurta kiinnostusta kuntapäättäjien joukossa. Elinvoiman edistäminen on yhä keskeisemmäksi koettu kunnan toimintalohko, kun kunta on muuttumassa palvelukoneesta alueensa kasvun ja kehityksen moottoriksi.
Odotukset elinvoiman ja elinkeinojen kehittämiselle kasvavat samaan aikaan kun resurssit ovat niukkenemassa. Harkinta siitä, mitä elinkeinojen edistämisen osalta kannattaisi tehdä ja miten tekeminen kannattaisi organisoida, käy kunnissa vilkkaana.
Tässä selvityksessä, joka perustuu neljän kehitysyhtiön tilanteen tarkasteluun ennen muuta vapaamuotoisten haastattelujen pohjalta, nostetaan esiin näitä ajankohtaisia teemoja niin omistajaohjauksen kuin kehitysyhtiöiden tehtävämäärityksen näkökulmista. Tarkastelussa oli mukana: SavoGrow Oy, Linnan Kehitys Oy, Kemin Digipolis Oy ja Kokkolanseudun Kehitys Oy Kosek.
Erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana teknologiakeskus- ja tiedepuistokenttä on muuttunut merkittävästi. Kyseiset organisaatiot ovat kehittyneet eri suuntaan ja Suomessa on enää harvoja ”klassisia” teknologiakeskuksia. Niistä on muotoutunut kehittämisyhtiöitä, jotka painottavat omista lähtökohdistaan eri tehtäväkokonaisuuksia eri tavoin. Tässä artikkelissa keskitytään suomalaisten teknologiakeskus- taustaisten kehittämisyhtiöiden kehittämis- ja muutoshaasteisiin. Artikkelissa paneudutaan erityisesti siihen, millaiset toimintatavat korostuvat tulevaisuuden kehittämisyhtiötoiminnassa.
Tutkimuksessa ilmeni kahtiajako kehittämisyhtiötoimijoiden toimialasidonnaisuuteen ja erikoistumiseen liittyen. Osa painottaa toimialasidonnaisuutta, kun taas osa kulkee kohti yleiskehittäjämäistä työotetta. Tutkimuksessa nostettiin esiin rajanylittäjämäinen toiminta kehittämisyhtiöille tunnusomaisena piirteenä. Rajanylittäjänä kehittämisyhtiö on eri toimijoiden verkottaja, kulttuurillisten ja organisaatiorajojen ylittäjä ja laajentaja sekä merkitysten ja näkemysten tulkitsija.
Kuntaliitto asetti 4.11.2016 selvitysryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa Kuntaliiton jäsenten, kumppaneiden ja keskeisten sidosryhmien näkemyksiä siitä, millä tavalla kuntien ja maakuntien edunvalvonta, kehittäminen ja asiantuntijapalvelut tulisi järjestää maakuntauudistuksen toteuduttua. Selvitysryhmän puheenjohtajana toimi kaupunkineuvos Markku Andersson yhdessä maakuntaneuvos Olav Jernin ja tutkija Siv Sandbergin kanssa.
Selvitys nostaa kehitysyhtiöiden roolia esiin elinkeinopolitiikan/elinvoimapolitiikan kehittämisalustoina ja esittää kehittämisyhtiöiden toiminnallisen roolin vahvistamista määrittelemällä kehittämisyhtiöiden asema osana julkisin varoin rahoitettua kansallista elinkeinopoliittista kokonaisuutta. Selvitys korostaa kehitysyhtiön ohjausroolia yritysyhdyspinnassa, jotta maakunnan / kansalliset kasvupalvelut tulevat hyödynnettyä ja kohdistuvat oikein.
Samoin esitetään käynnistettäväksi ”Suomalainen kehitysyhtiö 2020” – valmistelu TEM:n 2015 teettämän selvityksen suositusten mukaisesti
Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 6.10.2016 työryhmän laatimaan ehdotuksen TeamFinland -toiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Työryhmä tuo raportissaan esille useita keinoja TF-toiminnan tehostamiseksi.
Työryhmää mm. esittää, että kuntien ja maakuntien palvelut sekä valtakunnalliset ja yksityiset palvelut on organisoitu asiakaslähtöiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tässä kokonaisuudessa kehittämisyhtiöillä tulee olla merkittävä rooli sekä yrityskehityspalveluja alueella tuottavana toimijana sekä yrityksen lähikontaktina koko julkiseen (samoin yksityiseen) palvelutarjontaan.
Kansallisten ja EU-hankerahoitusten käytön tehokkuuden kannalta hankerahoitukseen liittyviä säädöksiä tulisi kehittää vahvemmin tuloksen tekemisen suuntaan. Nyt painopiste kohdistuu ylikorostetusti hallinnon oikeellisuuteen eikä niinkään tuloksiin. Samassa yhteydessä ehdotetaan mm kuntarahoitteisten kehittämisorganisaatioiden määrittelyä yleishyödyllisiksi toimijoiksi.
Selvitys osoittaa hyvin kehittämisyhtiöiden ja valtion organisaatioiden välisen työnjaon. Selvityksen yhtenä johtopäätöksenä on ollut se, että kehittämisyhtiöiden palvelujen määrä yhteenlaskettuna on suuri, huomioimatta sitä, että kullakin kaupunkiseudulla on vain yhdet palvelut. Näin ollen yritysten näkökulmasta ongelma ei ole niin suuri kuin selvitys antaa ymmärtää. Toisaalta tämä voisi myös kannustaa valtiota myötäkarvaan houkuttelemalla luomaan yhtenäisempiä palvelukokonaisuuksia kehittämisyhtiöihin. Selvitys antaa erittäin hyvän pohjan jatkokehittelyille.
Markku Anderssonin raportti osoitti sen, että kunnilla kannattaa olla organisaatio, jonka avulla omaa elinvoimaa vahvistetaan. Samalla raportti toteaa sen, että valtion elinkeinopolitiikan näkökulmasta kehittämisyhtiöt ovat toimiva innovaatio, joita on hyödynnetty liian vähän.
